Suolahti – tätä nykyä Äänekoski
Mikä ihme on Suolahti? No, oikeastaan tässä yhteydessä pitäisi käyttää menneen ajan aikamuotoa. Suolahti nimittäin ei ole enää se, mitä se ennen oli. Entinen Suolahden kaupunki perustettiin kauppalan muodossa vuonna 1932, jolloin se oli vielä osa Äänekosken maalaiskuntaa. Sittemmin siitä tuli kaupunki vuonna 1977. Lopulta sen taru itsenäisenä kaupunkina katkesi 40 vuoden jälkeen, kun Äänekoski, Suolahti ja Sumiaisten kunta liittyivät yhdeksi kaupungiksi, jonka nimeksi otettiin Äänekoski.
Ennen yhdistymistä vuoden 2016 lopussa Suolahdessa asui 5 380 ihmistä. Paikkakunnan nimen taivuttamiseen muuten liittyy kiintoisa kielianekdootti: sitä taivutetaan sisäpaikallissijamuodoissa, kuten Lahti-kaupungin nimeä, vaikka muita lahti-loppuisia suomalaisia paikannimiä taivutetaan kuten esimerkiksi ”Kesälahdella”. Eikö muuten olisi kiva, jos Suolahdessakin olisi oma Casinohuone?
Teollisuuden synty Suolahdessa
Teollisuus Suolahdessa alkoi ilmeisesti vuonna 1898. Elieser Johansson yhdessä vaimonsa Bedan kanssa perustivat höyryvoimalla toimineen kaksiraamisen sahan kuntaan, joka työllisti heti 30–70 henkeä, joka oli tuohon aikaan pienellä paikkakunnalla todella suuri asia. Tämän lisäksi saha työllisti myös epäsuorasti väkeä lähiseudulla, koska sen puuntarve piti saada tyydytetyksi. Vain vuoden aikana toiminta laajeni nopeasti, ja yrittäjäpariskunta perusti sahan yhteyteen myös höyläämön, myllyn, nahkurin verstaan ja jopa virvoitusjuomatehtaan nimeltä Suolahden Vesitehdas. Suolahti paikkana oli tällaiselle teollisuuden alalla edullinen tuohon aikaan, koska sijainti suuren vesistön äärellä helpotti merkittävästi puutavaran kuljettamista tehtaille.
Johanssonin sahan kohtalon oli kuitenkin määrä olla synkkä. Saha paloi kahdeksan vuotta perustamisensa jälkeen vuonna 1906, tosin Elieser itse oli tuolloin jo kuollut parikin vuotta sitten. Herran perilliset rakennuttivat uuden sahan, mutta toiminta ei enää lähtenyt kunnolla vauhtiin ja uusi yhtiö meni konkurssiin muutamassa vuodessa. Palaneen sahan raunioilla valmistettiin myöhemmin mm. rullia ja 1930-luvulla sen pystyyn jääneen piipun ympärille rakennettiin silloisen vaneritehtaan sauna.
Junaradan rakentaminen puutavaraliikenteelle
Yksi merkittävistä syistä Suolahden teollisuuden yleisempäänkin ahdinkoon noina vuosina saattoi olla sinänsä positiivinen ja yhteiskuntaa edistänyt projekti: junarata. Jyväskylän ja Suonenjoen välisen radan rakentamisesta päätettiin valtiopäivillä vuonna 1894. Pistoraide valmistui samana vuonna kuin Johanssonin saha. Rataa oli tarkoitus jatkaa myöhemmin pohjoiseen, mutta päärata linjattiinkin myöhemmin kulkemaan eri reittiä, ja Suolahden raide jäi lopullisesti pistoraiteeksi. Sen kautta puutavaraa oli helppo liikuttaa muualle Suomeen suurissa määrin, eikä kaikki paikallinen puu ollutkaan enää helposti ja halvalla paikallisten sahojen ostettavissa.
Tervanpolttoa jatkosodan hengessä
Suolahden varhaiseen teollisuushistoriaan liittyy myös tervanpoltto oleellisena osana. Tervanpoltto tarkoittaa tervan valmistusta mäntypuusta polttamalla sitä maahaudassa lähes hapettomissa olosuhteissa, jolloin terva valuu puusta haudan pohjalle. Suolahtelaisen tervan kysyntä harppasi jatkosodan loppuvaiheessa, kun sitä alettiin käyttää kalliin öljyn korvikkeena panssarivaunujen voiteluaineena. Tätä tarkoitusta varten Suolahdelle peräti rakennettiin uusi tervatehdas, jonka turvin Suolahden Terva hallitsi suomalaisia tervamarkkinoita aina 1960-luvun alkupuolelle saakka. Panssarivaunujen lisäksi tervaa käytettiin mm. kumiteollisuudessa, suksivoiteena Norjassa ja varsinkin junien voiteluaineena. Lisäksi, kun tervaa opittiin ohentamaan, sitä voitiin käyttää juoksevassa muodossa puunsuojaöljynä.
